Some, työpaikan tuoja

Nyt on pakko tunnustaa yksi asia: olen ihan törkeä sosiaalisen median suurkuluttaja. Vietän netissä ja somen mannuilla suurimman osan valveillaoloajastani lähes joka päivä. Mutta mistä tämä allekirjoittaneen ja monien muidenkin kanssasomettajien innostus oikein johtuu?

Sosiaalisessa mediassa parasta on ehdottomasti uudet asiat. Uudet ihmiset, uudet uutis- ja nettilinkit ja aika usein myös uudet eläinkuvat ja -videot. Kavereiden tai muiden seurattavien kuvat, hauskat ja oivaltavat ajatukset ja arjen sattumukset kiehtovat etenkin silloin, kun omassa päivässä ei tapahdu mitään ihmeellistä. Pääasiassa pyörin Facebookissa, Twitterissä, Pinterestissä ja Instagramissa, työnhaun puolesta myös LinkedInissä. Sosiaalinen media on mainio kanava tutustua hienoihin tyyppeihin tai vaikka tuntemattomiksi jääneisiin yrityksiin. Viimeisimpien kuukausien aikana olen myös oppinut, kuinka somea voi hyödyntää työnhaussa. Täysin mutkatonta tämä someseikkailuni ei tosin ole ollut.

Aloitin työnhaun lokakuussa 2013. Olin heti alusta lähtien vahvasti sitä mieltä, että sosiaalinen media tarjoaa hyvän lähestymistavan nykyaikaiseen työnhakuun. Loin profiileja eri palveluihin ja blogin kirjoitustaidoistani ja persoonastani kertomaan. Linkitin blogini osoitteen jokaiseen työhakemukseeni. Blogini oli kuitenkin liian henkilökohtainen ja hiukan epäammattimainen sisällön ja ulkoasunkin puolesta. LinkedInin potentiaalia en osannut hyödyntää – enkä muuten osaa täysin vieläkään, mutta opettelen koko ajan. Twitterissä keräilin seurattavia ja koetin keksiä jotain fiksua sanottavaa. Luin paljon ohjeita sosiaalista mediaa hyödyntävään työnhakuun, mutta kaikki neuvot tuntuivat jotenkin hankalilta omaksua. Vinkkejä oli liikaa, eivätkä kaikki olleet tarpeeksi konkreettisia.

Työnhaun kohentaminen somessa hautui mielessäni pidempään, mutta vaati toteutuakseen vain pari päivää. Eräänä maaliskuisena aamuna, tarkemmin sanottuna viime viikon maanantaina, tajusin viimein blogini toimimattomuuden. Eksyin vahingossa sosiaalisen median kautta tapahtuvan rekrytoinnin ryhmään Facebookissa ja luin kaikki vinkit läpi. Ymmärsin viimein sen, että työnhakublogissa tärkeintä on tietynasteinen asiallisuus ja ammattimaisuus. Omaa persoonaa ja tyyliä ei tietenkään kannata unohtaa, mutta tekstien olisi silti hyvä liittyä pääasiassa työnhakuun tai itseä kiinnostaviin aloihin. Loin tämän uuden blogin uudelle alustalle ammattimaisemmalla otteella ja rummutin uutta ja uljasta työnhakublogiani Twitterissä. Yllätyksekseni kehotukseni jakaa twiittiä otti tulta alleen ja lopulta yli 10 ihmistä jakoi twiittini eteenpäin. Se ei välttämättä kuulosta kovin suurelta jakomäärältä, mutta minulle se merkitsi paljon. Muistaakseni kukaan ei ollut koskaan aiemmin jakanut ainuttakaan twiittiäni, joten oli hienoa ja sydäntä lämmittävää nähdä niin monta reaktiota näinkin tärkeään asiaan. Jos edes yksi sopiva rekrytoija löytää tiensä blogiini, kiinnostuu ja ottaa yhteyttä, on se kaiken vaivan arvoista. Tästä eteenpäin voin jakaa blogitekstejäni esimerkiksi Twitterissä ja jatkaa siten työnhakuani sitä kautta.

Miksi sitten uskon somen voimaan? Siksi että olen nähnyt sen toimivan. Somerekryn saralla jo eräänlaiseksi julkkikseksi noussut Satu Olkinuora on hyvä esimerkki tästä ja yksi idoleistani. Twitterin kautta työllistynyt Taneli Pasanen kirjoitteli ensin blogiinsa tekstejä, jakoi niitä eteenpäin ja alkoi sen jälkeen hakea töitä vinkkaamalla siitä Twitterissä seuraajilleen. Tiedän että somen kautta työllistyneet ihmiset ovat harvassa, mutta näiden rekrytointien onnistuminen antaa valtavasti toivoa. Uskon että some-aktiivisuuteni kiinnostaa rekrytoijia myös niissä paikoissa, joihin itse haen. Oma työnhakuprosessini on ollut jo kohtuullisen pitkä mutta erittäin opettavainen niin perinteisen työnhaun kuin sosiaalisen median hyödyntämisen osalta. Kaikkea en vieläkään tee välttämättä ”täysin oikein”, mutta parempaan suuntaan olen menossa, koko ajan kehittyen ja uutta oppien. Ehkä tärkein oppimani asia kaikissa työnhaun muodoissa on aktiivisuus. Niinkin yksinkertaiselta tuntuvaa asiaa voi olla hankalaa pitää jatkuvasti yllä, mutta parhaansa kannattaa aina yrittää. Vaikka työnhaun valtameri uhkaisi kaataa aalloilla seilaavan hakijan, ei uskoaan kannata menettää. Joskus voi onni potkaista ja merikin tyyntyä.

#positiivisuusonpop

allekirjoitus

Advertisements

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s