”Taimesta tukiksi 20 vuodessa” – mitä siitä seuraisi?

Tiistaiaamuna 1.4. löysin Facebookista Maaseudun Tulevaisuuden hienon nettiuutisen: ”Puututkimuksen läpimurto: taimesta tukiksi ilman harvennuksia.” Tutkijat olivat kehittäneet männyntaimen, joka kasvaa hurahtaisi 20 vuodessa taimesta täysikokoiseksi tukiksi. Tämä ”supertaimi” sietäisi myös varjostusta ja kasvaisi yölläkin. Hirvetkin kaikkoaisivat taimeen siirretyn pahan hajun vuoksi. Hienoa, eikö! Olen aina tiennyt, että jonain päivänä tämän maan nohevat tutkijat jalostaisivat taimista nopeakasvuisia ja kaikenkestäviä. Pienen gerbiilin innolla jaoin löytöni heti Twitterissä eteenpäin.

Kyllä, sorruin uskomaan aprillipilaa. Kyllä, olen koulutukseltani metsänhoitaja ja suhteellisen viisas ihminen. Ei, en lukenut juttua läpi ajatuksella saati muistanut toimittajan mieleni sopukoista termiä lähdekritiikki.

Kuvitellaanpa kuitenkin pienen ajatusleikin muodossa, että tällainen supertaimi olisi olemassa ja ihan tavallisen metsänomistajan käytössä. Taimien hinta olisi todennäköisesti korkeampi tavallisten männyntaimien ja tietenkin myös siemenien hintoihin verrattuna. Maanmuokkauksen tarpeesta jutussa ei puhuttu, mutta tällainen taimi varmasti selviäisi heikommissakin ravinne- ja lämpöoloissa ja rikkakasvien keskellä vaivatta. Maanmuokkausta ei siis tarvita, joten rahaa säästyy. Mikäli tavoitteena on todella kasvattaa taimet tukeiksi ilman taimikkovaiheessa tai myöhemmin tehtävää harvennusta, taimia ei varmaankaan voi istuttaa kovin tiheään, jotta niillä on tilaa kasvaa. Tämä tarkoittaa sitä, että puun laatu kärsii niin puuaineen tiheyden kuin puun suoruuden osalta. Myös oksien karsiutumattomuus ei varsinaisesti laatua paranna. Tehtaat ja jatkojalostamot saisivat rekkalasteittain huonolaatuista mäntytukkia – jos edes suostuisivat ottamaan sitä vastaan. Kasvava pakkaus- ja kartonkiteollisuus ainakin hyötyisi, jos mäntytukit joutaisivat sellukattiloiden täytteeksi. Sahat menettäisivät männyn raaka-aineena, ja mäntytukkien hinta romahtaisi ylitarjonnan ja laadunalennuksen vuoksi. Metsänomistajan kukkaro ei loppujen lopuksi ihan hirvittävästi lihoisi.

Taloudellisten vaikutusten lisäksi taimet jättäisivät jälkensä myös muuhun ympäristöön ja lajeihin. Maaperä köyhtyisi ravinteista nopean kiertoajan ja karikkeen vähyyden takia; metsien asema hiilinieluna laskisi, sillä hiiltä ei ehtisi sitoutua puihin tarpeeksi; marjapaikat eivät ehtisi palautua ennalleen päätehakkuiden jälkeen, ja vanhempien talousmetsien kasvi- ja eliölajien elinympäristöt vähenisivät. Nopeakasvuisista taimista näyttäisi olevan – ainakin tämän spekuloinnin perusteella – enemmän haittaa kuin varsinaista hyötyä.

Tässä pienessä aivokömmähdyksessä on joka tapauksessa yksi positiivinen puoli: usko suomalaisten tutkijoiden huippuosaamiseen metsänjalostuksessa ainakin on vahva. Sain myös tämän tekstin myötä harjoittaa mukavaa aivojumppaa taimien käytön seurauksia pohtimalla. Metsänhoidossa ja -kasvatuksessa yksi hauskimmista puolista onkin asioiden pohtiminen monesta eri näkökulmasta ja opitun tiedon soveltaminen. Metsäluonto on kiehtova ympäristö monitahoisine ekologisine prosesseineen ja lainalaisuuksineen.

Mitä tästä opimme?

1.) Muista aina suhtautua kriittisesti kaikkeen lukemaasi, myös muulloin kuin aprillipäivänä.

2.) Metsänjalostus on aikaa vievää ja jalostettavien ominaisuuksien suhteen rajallista.

3.) Tällaisten supertaimien kaltaiset ominaisuudet taimien jalostamisessa eivät välttämättä ole toivottavia tai täysin positiivisia. Asioilla on puolensa. Taloudellisten seikkojen lisäksi on otettava huomioon paljon muutakin.

allekirjoitus