Taajamametsät tarvitsevat hoitoa

Professorini antoi minulle yliopistossa lopputenttiä varten luettavaksi kirjan taajamametsistä. Sitä ennen en ollut lukenut niistä paljoakaan – tiesin vain omasta kokemuksesta, miten tärkeitä lähimetsät ovat kaupungissa asuvalle.

Olen aina asunut jonkinlaisen metsikön tai ulkoilualueen vieressä. Metsässä kävely on virkistänyt mieltä, innoittanut valokuvaamaan ja antanut maisemallista arvoa. On ihanaa, kun asunnon ikkunasta ensimmäisenä näkyvät pihapuut tai parhaassa tapauksessa kokonainen metsä. Luontoinnostuksestani huolimatta en ole koskaan ajatellut muuttavani maaseudulle. Kaupungin palvelut, työpaikat ja tähän elämänvaiheeseen sopivat vuokra-asunnot ovat vieneet voiton. Taajamametsien avulla voin kuitenkin saada kaupunkiasumiseeni palan arvokasta luontoa.

Taajamametsien merkitys lähiasukkaiden virkistys- ja ulkoilukäytössä on suuri. Metsien positiivisesta vaikutuksesta hyvinvointiin on saatu paljon tutkimustuloksia; luonnossa liikkumisen vaikutukset voi jokainen toki todeta myös ilman virallisia tutkimuksiakin. Taajama-alueiden metsät ovat arvokkaita myös maiseman kannalta ja ne nostavat asuinalueen arvoa. Asutusten lähellä olevia metsiä ja puuryhmiä voi hyödyntää monin tavoin esimerkiksi melun, saasteiden ja tuulen vaimentamiseen tai näkösuojana. Tämä onnistuu halutun torjuntavaikutuksen perusteella valittujen puulajien avulla ja metsikön rakennetta muuttamalla. Monipuolisemman puulajivalikoiman ansiosta monimuotoisuuden vaalimiselle on jossain määrin paremmat edellytykset talousmetsiin verrattuna. Erilaisen kasvuympäristön vuoksi taajamametsistä voi löytyä myös sellaisia kasvi- tai hyönteislajeja, joita ei talousmetsissä ole. Taajamametsissä taloudellinen tuottavuus ei ole pääosassa, joten laajemman puulajivalikoiman ylläpito ja pienipiirteisemmät hoitotoimenpiteet ovat helpompia toteuttaa.

Tärkein oppimani asia taajamametsien hoidosta on pienipiirteisyys. Pienaukko- ja poimintahakkuilla metsät saadaan pysymään virkistyskäytön ja maiseman kannalta optimaalisina. Hoitamatta jättäminen ei ole vaihtoehto, sillä metsät on pidettävä elinvoimaisina – aivan kuten talousmetsissäkin tehdään. Tämä on tärkeää, jotta esimerkiksi hyönteistuhot ja sairaudet eivät pääse jylläämään metsissä ja pahimmassa tapauksessa näivettämään kokonaisia metsiköitä. Esimerkiksi täällä Helsingissä kaupungin metsissä on paljon vanhoja, kuusivaltaisia metsiköitä: jos näiden metsien annettaisiin olla ja lahota pystyyn, olisivat ne hyvin todennäköisesti muun muassa kirjanpainajan seuraava leiriytymiskohde. Kuolleet, neulasettomat puut ovat turvallisuusriski ja kaukana virkistävästä näystä. Pahimmassa tapauksessa kirjanpainaja leviäisi myös viereisiin metsiköihin aiheuttaen paljon laajempaa tuhoa. Myös erilaiset ärhäkät sienitaudit voivat levitä metsissä nopeasti. Kun puita kaadetaan suunnitelmallisesti ja järkevästi ja huolehditaan aukkojen uudistumisesta, metsät pysyvät terveempinä ja vastustuskykyisempinä. Tämä ei tarkoita sitä, että kaikki lahoamassa olevat puut tulisi poistaa. Lahopuiden ja lahoamaan jätettävien puiden lukumäärään ja jättöpaikkaan kannattaa kuitenkin kiinnittää huomiota. Esimerkiksi kirjanpainajan suhteen vähittäinen lahopuuston tuottaminen on toimivampi ratkaisu verrattuna siihen, että useampia runkoja jätettäisiin lahoamaan riskialueille.

Taajamametsien hoito on tärkeää paitsi metsien itsensä, myös siellä viihtyvien asukkaiden kannalta. Metsiä ei voi eikä pidä jättää oman onnensa nojaan.

Mainokset

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s