Hakemus uusiksi vol. 284

No nyt meni taas kaikki pasmat sekaisin.

Luin jälleen uusia artikkeleita työnhausta ja aloin ajatella asioita taas vähän enemmän. Uskon, että työhakemukseni on kärkikastia, mutta haluaisin sen olevan vieläkin parempi – niin hyvä että pääsisin haastatteluun kilpailijoiden ohi, hurmaisin kaikki ja saisin sen työn, jota haluan. Onko tämä kaikkien muidenkin työnhakijoiden mielestä näin vaikeaa? Olenko tehnyt tästä itselleni vaikeaa lukemalla liikaa ohjeita ja pohtimalla asioita tuntikausia? Onko edes olemassa yhtä hyvän työhakemuksen määritelmää, kun kaikilla tuntuu olevan oma mielipiteensä asiasta?

Rekrytoija ei voi suhtautua hakemuksiin täysin objektiivisesti. Käytännössä en voi siis koskaan tehdä sellaista hakemusta, joka olisi kaikkien työnantajien mielestä huippuluokkaa. Aina on joku, joka ei tykkää kirjoitustyylistäni. Joku pitää asiallisemmasta tekstistä, joku taas tykkää siitä että laitan omaa hupsuuttani mausteeksi tekstin sekaan. Joihinkin varmasti vetoaa paljon yksinkertaisempi hakemus, jota ei ole kirjoitettu työnhakuopas toisessa kädessä ja markkinoinnin ja psykologian kirjat toisessa. Mistä sitten tietää, miten valita se oikea tyyli? Pitäisikö asialliseen ilmoitukseen olla asiallinen hakemus? Miten sitten tuon omaa persoonaani esiin ja erotun joukosta? Miksi tämä tuntuu aina ajoittain näin tolkuttoman vaikealta?

Pitäisi opetella kirjoittamaan väliotsikoita

Välillä tuntuu siltä, että en osaa mitään: en osaa olla tarpeeksi luova, en osaa laittaa hakemuksiin oikeita asioita. Kirjoitan liian pitkiä hakemuksia, CV:ni on liian täynnä tekstiä ja jätän vahingossa olennaisia asioita pois, kun uudet ideat ja omasta mielestäni hauskat lausahdukset valtaavat hakemustekstin. Vinkkejä ja neuvoja tulee joka puolelta niin paljon, että meinaan joskus jäädä niiden jalkoihin.

Pitäisi kertoa, miksi haluaa juuri tämän työn, mitä hyötyä itsestä on työnantajalle, mikä motivoi; pitäisi osoittaa freesillä, aktiivisella tavalla mitä osaa ja halunsa sitoutua; pitäisi korostaa sitä, että vaikka olen pian 30-vuotias nainen, en aio jäädä äitiyslomalle työn saatuani; pitäisi vastata kaikkiin työpaikkailmoituksessa esitettyihin kohtiin ja kysymyksiin, pitäisi olla persoonallinen mutta silti asiallinen, pitäisi markkinoida itseään mutta ei olla liian epätoivoinen; pitäisi luoda henkilöbrändi, pitäisi olla somessa, pitäisi blogata, pitäisi soittaa suoraan työnantajille, pitäisi laajentaa verkostoaan; pitäisi muistaa tehdä muutakin kuin työnhakua, pitäisi nukkua tarpeeksi mutta ei liikaa, pitäisi syödä hyvin, pitäisi liikkua enemmän, pitäisi tavata kavereita, pitäisi harrastaa, pitäisi rentoutua, pitäisi haastaa itseään joka päivä; pitäisi ilmeisesti olla jonkin sortin supersankari, jotta selviäisi työnhausta ja elämästä ylipäätään.

Miten tässä pärjäävät sellaiset ihmiset, joille kirjoittaminen tai somen käyttö on vaikeaa? Tai joilla ei ole minkäänlaista kiinnostusta edes hakea töitä?

Toisaalta uskon, että kaikki tämä hakemuksen muokkaamiseen käytetty aika ja työ ei ole mennyt hukkaan, vaikka välillä tekisi mieli sulkea kone ja kaivautua sohvannurkkaan vilttien alle odottamaan kevättä. Uusin strategiani työnhaussa on työnhakuilmoituksiin vastaamisen lisäksi olla suoraan yhteydessä työnantajiin ja metsästää piilotyöpaikkoja. Myös nämä työnantajat haluavat varmasti nähdä avoimen hakemuksen – minä ainakin haluaisin, jos olisin rekrytoija. Hakemuksen ja tekstin hiominen myös sopii niihin töihin, joita haen, koska kirjoittaminen on elintärkeä osa viestinnän työtehtäviä. Hyvin kirjoitettu hakemus kertoo osaltaan siitä, millainen kirjoittaja olen, ja että ylipäätään osaan kirjoittaa.

Kyllä tämä tästä vielä, asia kerrallaan. Toivoa ei saa koskaan menettää, sanoi isoäitinikin aikoinaan.

Print