Laita kynä hampaiden väliin ja hymyile

Päivä 18. Lunta sataa isoina märkinä hiutaleina maahan lätsähtäen, ja raskas lumi painaa pihamäntyjen oksia alaspäin. Winter is here. Kunpa saisin taas tehdä sitä mistä pidän, kirjoittaa ja somettaa ja tehdä tehtävälistoja päivät pitkät. Kunpa olisi työpaikka, jonne olisi aina kiva mennä, saisi tehdä työtä mukavien, vähän hassujenkin ihmisten kanssa. Sellaisten, jotka kertovat vitsejä ja tuskailevat välillä itsekin sitä, miten kiire on. Olisipa jo kevät.

NONIIN. Nyt riittää tämä haikeudensekainen tajunnanvirta. Nyt tarvitaan jotain piristävää. Jotain hyviä puolia tästä kokopäiväisestä työnhausta pitää keksiä, ja äkkiä. Noniin, mietitäänpäs hetki.

1.) Olen työnhakija, en työtön. Sanoilla, joita itsestämme käytämme, on valtava vaikutus mielialaan ja mielikuviin siitä, mitä olemme. En siis ole negatiivista kaikua huokuva työtön, ihmisparka vailla työtä – olen positiivista energiaa säteilevä, aktiivinen supertyönhakija. Työttömyysaika on vain välivaihe kahden työn välillä, time between jobs, ei pysyvä olotila.

2.) Aamuisin saa nukkua niin pitkään kuin haluaa. Tähän on olemassa vain yksi sana: i-ha-naa.

3.) Luovuus kehittyy. Päivät pitää täyttää muullakin kuin työnhaulla, jos haluaa pysyä järjissään – täytyy siis kehittää jotain tekemistä. Suunnittelen retkiä muun muassa Citymarkettiin hunajaa ostamaan, läheisen ostarin lounasravintolaan ja paikalliseen kirjastoon. Jospa tässä jonain päivänä saisin vuoden ajan mielessäni pyörineen sohvatyynyjen ompeluprojektin viimein aloitettua. Tai ne listalla olevat 150 sarjaa ja elokuvaa katsottua.

4.) Pääsee kaikkiin päiväsaikaan järjestettäviin tapahtumiin. Edelliseen kohtaan liittyen: ilmaiset tuotenäytteet, päivätanssit ja käsityömarkkinat, here I come! Ehtii myös sellaisiin työssä käyvien mieliä raastaviin paikkoihin, jotka ovat auki arkisin klo 9-15.

5.) Oppii uusia taitoja kuin itsestään. Olen oppinut kehittämään itsessäni taistelutahtoa, sietämään vähän paremmin epävarmuutta, luomaan itseäni ja ajatuksiani uudelleen, olemaan sitkeämpi ja uskomaan itseeni myös silloin, kun tekisi mieli kaivautua Korkeasaaren karhujen kanssa talviunille.

6.) Työnhaussa törmää välillä tosi hyviin ideoihin ja vinkkeihin. Olen monesti saanut työtä hakiessa esimerkiksi lisää ideoita hakemusten kirjoittamiseen tai oppinut pakon edessä tekemään esittelyvideoita, vaikka en olisi kyseistä työtä saanutkaan. Viimeisimmästä hausta sain todella hyvän vinkin palvelusta, jonka avulla pystyn käymään itsenäisesti omaa osaamistani tukevia kursseja.

7.) Ei ole pakko mennä ulos, ei edes silloin kun sataa lunta ja tuulee 11 metriä sekunnissa.

Mainokset

Sinivalkoisempi mielenlaatu

Heräsin vähän aikaa sitten toden teolla ajattelemaan sitä, miten paljon Suomessa tehtyjä tuotteita todellisuudessa omistan ja yleensä ostan. Listan koostaminen saattoi ehkä mahdollisesti liittyä alun perin erääseen työnhakuasiaan, mutta mitä enemmän asiaa pohdin, sitä enemmän aloin siitä kiinnostua. Mitä kaikkia suomalaisia tuotteita ylipäätään on olemassa ja mistä niitä löytää?

Vasta hienoisen ajatustyön ja googlettelun jälkeen todella tajusin, miten älytön määrä suomalaisia tuotteita on olemassa. Periaatteessa kaiken voisi ostaa kotimaisena – itselläni vastaan tulee usein raha. Jos olisin miljonääri, en miettisi hintoja hetkeäkään; pätkätyöläisenä on pohdittava tarkemmin, mitä voi ostaa ja mitä ei. Ruokaa ostan pääasiassa aina suomalaisilta tuottajilta ja yrityksiltä, samoin päivittäisiä kulutustarvikkeita. Satokausikalenterin mukanaan tuoma innostus sesongissa olevien ruoka-aineiden hankkimiseen on lisännyt innostustani tutkia ruoan alkuperää. Tällä kulutuksen saralla pyyhkii siis aika hyvin.

keitto

Kotimaisia juureksia kypsymässä sosekeitoksi.

Vaatteet ja kengät sen sijaan ovat täysin retuperällä suomalaisen työn näkökulmasta katsottuna. Omistan tasan kaksi Suomessa tehtyä vaatekappaletta, Excuse My BonBonin pitsipaidan ja Nanson trikoomekon. Maailman parhaat kengät, Arctips-huopalapikkaat ostin pari vuotta sitten Töysän Kenkätehtaalta. Ne ovat ainoat kotimaiset kenkäni, ja samalla parhaat talvikengät ikinä.

Vaatteissa valintoihini vaikuttaa pääasiassa tuotteen hinta ja sopivuus omaan tyyliini. Suomalaiset vaatteet ovat harmillisen harvoin kohdanneet omien mieltymysteni ja budjettini kanssa, mutta yritän tässäkin asiassa muuttaa ajattelutapaani sinivalkoisempaan suuntaan. Hiukan vaivannäköä se vaatii, mutta uskoisin löytäväni vaatekaupan, jonka kanssa mätsäämme hyvin yhteen. Ehkä ongelma onkin siinä, että ainakin oman kokemukseni mukaan suomalaisia vaatteita myyviä nettikauppoja täytyy etsimällä etsiä, ulkomaisten ketjuliikkeiden tullessa iholle joka kanavalla kaikenlaisten kampanjoiden ja mainosten kautta.

Ehkä ongelma onkin siinä, että suomalaisia vaatteita myyviä nettikauppoja täytyy etsimällä etsiä, ulkomaisten ketjuliikkeiden tullessa iholle joka kanavalla kampanjoiden ja mainosten kautta.

Suhteeni suomalaisiin tuotteisiin on ollut hyvin pitkään se, että haluaisin kyllä ostaa, mutta ei ole varaa. Toisaalta taas vaikkapa joulumarkkinoilta ostettu, paikallisen yksityisyrittäjän itse tekemä purkillinen karpalohilloa on tuonut hyvän mielen ja siitä on ihan mielellään maksanut kaksinkertaisen hinnan kaupan valmistuotteeseen verrattuna. Viimeisimmän vuoden aikana olenkin kääntynyt vähän siihen suuntaan, että otan enemmän selvää vaihtoehdoista ja suosin suomalaista aina kun voin, varsinkin silloin kun tarvitsen jotakin erityisen laadukasta tai persoonallista tuotetta. Esimerkiksi huopalapikkaani maksoivat kaksi kertaa enemmän kuin tekonahkaiset talvisaappaat, mutta ne ovat kestäneet täysin moitteettomina kaksi talvea loskakeleineen ja upottavine kinoksineen. Tekonahkakengät kestivät Etelä-Suomen talvessa puoli vuotta.

Halusin uuden kotini seinälle hienon luontovalokuvan, joten ostin suomalaiselta luontokuvaajalta Lauri Lohelta valokuvalisenssin ja teetin kuvasta taulun. Sain kotiini persoonallisen sisustuselementin ja tuin samalla pienyrittäjää. Eikä kaiken aina tarvitse olla kallista: lempikaupastani Paperikauppa Putingista saa aivan tolkuttoman ihania suomalaisten taiteilijoiden ja kuvittajien tekemiä postikortteja ja muita paperituotteita kukkaroystävälliseen hintaan.

autumn-atmosphere_pienempi

Kuva: Lauri Lohi

 

P.S. Täällä saa kätevästi etsittyä ja listattua suomalaisia tuotteita, myös paikkakunnan mukaan:  www.sinivalkoinenvalinta.fi.

 

Oman työelämän käännekohta?

Satuinpa päivänä eräänä lukemaan läpi Facebookin Ompeluseura-ryhmässä ollutta viestiketjua työnhausta. Silmääni osui erääseen postaukseen kirjoitettu mielenkiintoinen kommentti, jossa puhuttiin uudenlaisesta rekrytilaisuudesta, Käänne 2016 -tapahtumasta mm. viestinnän, markkinoinnin ja HR:n työnhakijoille.

Tein virtuaalisen ryntäyksen tapahtuman nettisivuille ja aloin välittömästi tutkia, mistä oikein on kyse – eipä aikaakaan, kun olin jo ilmoittautunut mukaan ja alkanut innoissani odottaa tapahtumaa. Puolentoista viikon päästä 14.9. se vihdoin on, työnhakijoiden itsensä järjestämä, uudenlainen rekrytointitapahtuma, jossa yli 70 eri alojen ammattilaista ovat pääosassa.

PSST! Rekrytoija, ilmoittautuminen on auki 7.9. asti! Lisätietoja www.kaanne.fi.

Kiehtovinta tapahtumassa ovat sen ”epätavallisten” järjestäjien lisäksi perinteisen messuasetelman heittäminen päälaelleen: ständeillä ovat esillä työnantajien sijaan korkeakoulutetut työnhakijat ja työnantajat ovat messuvieraan roolissa. Paikalle on tulossa myös työnhakuun liittyviä esityksiä ja DJ. Ja mikä hauskinta, saan viimeinkin luoda oman ständin ja päättää sen sisällön itse! Ihan täyttä sirkusta en saanut paikalle järjestettyä, mutta muutamia kivoja yllätyksiä on luvassa.

Parasta tapahtumaan valmistautumisessa on ollut ständin sisällön suunnittelun lisäksi yhteisöllisyyden tunne: järjestäjätiimin lisäksi kaikki mukaan ilmoittautuneet työnhakijat ovat olleet mukana tekemässä tapahtumaa kutsuen mukaan työnantajia ja levittäen sanaa somessa. Käänteestä on ainakin itselleni tullut siten tärkeämpi ja omakohtaisempi tapahtuma kuin rekrytointitilaisuuksista yleensä. On ollut mahtavaa seurata järjestäjien intoa, sponsoreiden mukaan tuloa ja rekrytoijien ilmoittautumista tapahtumaan – toivottavasti tästä tulee käänteentekevä hetki myös itselleni!

KAANNE2016_14.9.2016

Hello, old friend, we meet again

Tättärää, taas se alkaa! Työnhaku nimittäin. Hei, vanha ystävä, tapaamme jälleen kerran. En voi sanoa, että olisi ollut ikävä.

Tällä kertaa olen tosin, kaiken nykyisessä työssäni opitun jälkeen, entistä itsevarmempi ja paremmin varustautunut tulevaan taistoon. Kevät ja kesä on mennyt tolkuttoman nopeasti nykyisen määräaikaisen tiedottajan työn ja muun elämän parissa.

OLYMPUS DIGITAL CAMERA

Mitä sitten olen oppinut tähän asti? Melkoisen määrän kaikenlaista: olen oppinut lisää mm. mediasuhteista ja median tavoista, käyttämään kolmea (!) eri verkkojulkaisujärjestelmää (Maisema, P4, Joomla), tekemään jatkuvaa mediaseurantaa, käyttämään entistä paremmin InDesignia ja PowerPointia + miljoona muuta asiaa, jotka on sisäistänyt ihan huomaamattaan. Lisää osaamista on siis tullut kerrytettyä mukavasti! Olen ihan tolkuttoman iloinen tästä työpaikasta, enkä haluaisi lähteä pois. Alkaa jo vähän harmittaa, että 3.10. alkaen on taas suunnattava toisille työmaille uuden paikan perään. Toisaalta, uudessa paikassa saattaa olla yhtä kivoja työkavereita ja työtehtäviä kuin tässä nykyisessäkin työssä, joten en suostu vaipumaan epätoivoon.

Työnhaussa ajattelin jatkaa samalla tiellä kuin ennenkin: hyödynnän hakemuksen uutta ulkoasua, pidän tyylin samanlaisena kuin tähänkin asti, kuulutan laajentuneelle verkostolleni työnhakuaikeistani, etsin uusia vinkkejä hakuun ja, mikä tärkeintä, en luovuta missään vaiheessa. Pidän pään kylmänä, teen työtä työllistymisen eteen ja muistan pitää huolta itsestäni. Opettelen ajattelemaan, että avoin tulevaisuus voi olla täynnä hienoja yllätyksiä ja mahtavia ihmisiä, ei pelkkää kurjuutta ja kamaluutta.

”When nothing is certain, everything is possible.”

Hakemus uusiksi vol. 284

No nyt meni taas kaikki pasmat sekaisin.

Luin jälleen uusia artikkeleita työnhausta ja aloin ajatella asioita taas vähän enemmän. Uskon, että työhakemukseni on kärkikastia, mutta haluaisin sen olevan vieläkin parempi – niin hyvä että pääsisin haastatteluun kilpailijoiden ohi, hurmaisin kaikki ja saisin sen työn, jota haluan. Onko tämä kaikkien muidenkin työnhakijoiden mielestä näin vaikeaa? Olenko tehnyt tästä itselleni vaikeaa lukemalla liikaa ohjeita ja pohtimalla asioita tuntikausia? Onko edes olemassa yhtä hyvän työhakemuksen määritelmää, kun kaikilla tuntuu olevan oma mielipiteensä asiasta?

Rekrytoija ei voi suhtautua hakemuksiin täysin objektiivisesti. Käytännössä en voi siis koskaan tehdä sellaista hakemusta, joka olisi kaikkien työnantajien mielestä huippuluokkaa. Aina on joku, joka ei tykkää kirjoitustyylistäni. Joku pitää asiallisemmasta tekstistä, joku taas tykkää siitä että laitan omaa hupsuuttani mausteeksi tekstin sekaan. Joihinkin varmasti vetoaa paljon yksinkertaisempi hakemus, jota ei ole kirjoitettu työnhakuopas toisessa kädessä ja markkinoinnin ja psykologian kirjat toisessa. Mistä sitten tietää, miten valita se oikea tyyli? Pitäisikö asialliseen ilmoitukseen olla asiallinen hakemus? Miten sitten tuon omaa persoonaani esiin ja erotun joukosta? Miksi tämä tuntuu aina ajoittain näin tolkuttoman vaikealta?

Pitäisi opetella kirjoittamaan väliotsikoita

Välillä tuntuu siltä, että en osaa mitään: en osaa olla tarpeeksi luova, en osaa laittaa hakemuksiin oikeita asioita. Kirjoitan liian pitkiä hakemuksia, CV:ni on liian täynnä tekstiä ja jätän vahingossa olennaisia asioita pois, kun uudet ideat ja omasta mielestäni hauskat lausahdukset valtaavat hakemustekstin. Vinkkejä ja neuvoja tulee joka puolelta niin paljon, että meinaan joskus jäädä niiden jalkoihin.

Pitäisi kertoa, miksi haluaa juuri tämän työn, mitä hyötyä itsestä on työnantajalle, mikä motivoi; pitäisi osoittaa freesillä, aktiivisella tavalla mitä osaa ja halunsa sitoutua; pitäisi korostaa sitä, että vaikka olen pian 30-vuotias nainen, en aio jäädä äitiyslomalle työn saatuani; pitäisi vastata kaikkiin työpaikkailmoituksessa esitettyihin kohtiin ja kysymyksiin, pitäisi olla persoonallinen mutta silti asiallinen, pitäisi markkinoida itseään mutta ei olla liian epätoivoinen; pitäisi luoda henkilöbrändi, pitäisi olla somessa, pitäisi blogata, pitäisi soittaa suoraan työnantajille, pitäisi laajentaa verkostoaan; pitäisi muistaa tehdä muutakin kuin työnhakua, pitäisi nukkua tarpeeksi mutta ei liikaa, pitäisi syödä hyvin, pitäisi liikkua enemmän, pitäisi tavata kavereita, pitäisi harrastaa, pitäisi rentoutua, pitäisi haastaa itseään joka päivä; pitäisi ilmeisesti olla jonkin sortin supersankari, jotta selviäisi työnhausta ja elämästä ylipäätään.

Miten tässä pärjäävät sellaiset ihmiset, joille kirjoittaminen tai somen käyttö on vaikeaa? Tai joilla ei ole minkäänlaista kiinnostusta edes hakea töitä?

Toisaalta uskon, että kaikki tämä hakemuksen muokkaamiseen käytetty aika ja työ ei ole mennyt hukkaan, vaikka välillä tekisi mieli sulkea kone ja kaivautua sohvannurkkaan vilttien alle odottamaan kevättä. Uusin strategiani työnhaussa on työnhakuilmoituksiin vastaamisen lisäksi olla suoraan yhteydessä työnantajiin ja metsästää piilotyöpaikkoja. Myös nämä työnantajat haluavat varmasti nähdä avoimen hakemuksen – minä ainakin haluaisin, jos olisin rekrytoija. Hakemuksen ja tekstin hiominen myös sopii niihin töihin, joita haen, koska kirjoittaminen on elintärkeä osa viestinnän työtehtäviä. Hyvin kirjoitettu hakemus kertoo osaltaan siitä, millainen kirjoittaja olen, ja että ylipäätään osaan kirjoittaa.

Kyllä tämä tästä vielä, asia kerrallaan. Toivoa ei saa koskaan menettää, sanoi isoäitinikin aikoinaan.

Print

Työnhaku käy työstä

En vieläkään, yhteensä lähes vuoden työttömyyden jälkeen, voi lakata hämmästelemästä sitä, miten paljon erilaisia taitoja työnhakuun tarvitaan. Sen lisäksi, että pitäisi osata ainakin muutamia asioita haettavasta työtehtävästä, pitää osata myös hakea töitä.

Omasta mielestäni työnhakijan on hyvä…

  • olla avoin erilaisten työnhakuneuvojen ja -vinkkien suhteen – koskaan ei voi tietää, minkälaisen kipinän niistä voi saada
  • osata uudistaa itseään ja hakemuksiaan, jos ne eivät toimi
  • tunnistaa omat heikkoutensa ja kehittää niitä parhaansa mukaan
  • soveltaa sekä vanhoja että uusia opittuja asioita omaan hakuunsa ja poimia neuvoista itselleen sopivimmat keinot
  • olla avoin tapaamiaan ihmisiä ja erilaisia työpaikkoja kohtaan
  • kehittää itseään, tutkiskella tavoitteitaan ja keksiä uudenlaisia hakutapoja. Näin muutamia mainitakseni!

Itselläni tilanne on todella hyvä: olen motivoitunut, tarpeeksi nöyrä ottaakseni viisaampien ihmisten vinkkejä vastaan, ja osaan yhdistellä uutta tietoa vanhaan ja soveltaa kaikkea oppimaani omaan hakuuni. En tietenkään ole täydellinen, mutta vähitellen kehityn koko ajan paremmaksi. Samalla pystyn hiomaan myös työnteossa tarvittavia taitoja, kuten muutoksiin sopeutumista, ongelmanratkaisua, luovuutta ja sitkeyttä.

Kerään säännöllisesti uusia vinkkejä somesta ja erilaisista nettiartikkeleista ja sovellan niitä omaan hakuuni. Hetken aikaa kirjoitan hakemuksia polleana kaikesta uudesta oppimastani, kunnes parin viikon päästä huomaan taas uusia hyviä vinkkejä ja huomaan pystyväni poimimaan niistä vaikka kuinka monta uutta asiaa omaan työnhakuuni. Pyrin siihen, että jokainen lähettämäni hakemus on edellistä parempi, harkitumpi ja hiotumpi.

cat_resume

Kuva täältä.

Tavoitteet kirkkaana mielessä

Hyvien hakemusten kirjoittamisen lisäksi kannattaa olla myös selvillä siitä, minkälaisia hommia haluaa työkseen tehdä. Aloin vasta viime syksynä erään nettiartikkelin innoittamana toden teolla miettiä, millainen on minun unelmatyöni  ja -työpaikkani. Olen tähän asti ajatellut, että haen ihan mitä tahansa, mitä vastaan tulee, vaikka paikka ei niin hirveästi kiinnostaisikaan. ”Kunhan saan jotain työtä, ihan mitä tahansa!”
Tavallaan ajatus on oikean suuntainen, koska liian nirso ei kannata olla; jos olisin itse jättänyt hakematta uravalmennushankkeen kautta viestintäassistentiksi kaupunginmuseoon vain siksi, että kyseessä oli museo eikä metsäalan organisaatio, en taatusti olisi näin pitkällä kuin mitä nyt olen. Nyt kun kannuksia viestintäalalle on jo hiukan karttunut, voin keskittyä todellisen unelmatyöpaikkani metsästykseen.

Tavoitteeni on löytää työpaikka, jossa voin suunnitella ja toteuttaa viestintää metsä- tai ympäristöalan organisaatiossa osana rentoa, aktiivista ja muutoksiin innolla heittäytyvää työyhteisöä.

Päätin saman tien, että en enää koskaan hae sellaiseen paikkaan, johon en palavasti halua. Tämän päätöksen jälkeen hakemusten kirjoittaminen on ollut helpompaa ja hauskempaa kuin aikoihin. Aiemmin saatoin tuskaillen keksiä perusteluita sille, miksi haluan töihin juuri tähän firmaan X, johon olin hakemassa. Usein en keksinyt yhtään, koska en oikeasti halunnut sinne edes hakea. Nyt voin keskittyä täysillä tähtäämään siihen, mitä aidosti haluan työkseni tehdä seuraavat 40 vuotta.

Print

”Tuutko meille taas töihin?”

Hupsista! Tässä kävi nyt niin, että sain vanhasta työpaikastani kaupunginmuseolta töitä – taas. He tarvitsivat nopealla aikataululla osaavaa tyyppiä apuun ja minähän autan ilomielin! Tolkutonta kiirettä onkin pitänyt, tuntuu että päivässä eivät tunnit riitä. Mutta valitukset sikseen; on ihanaa tehdä jotain hyödyllistä ja järkevää, ja vielä älyttömän mukavien ihmisten kanssa. Teen samoja töitä kuin vuosi sitten eli viestintäassistentin hommia.

Kaikki ne lukemattomat työnantajat, jotka siellä ruudun toisella puolella suorastaan taistelevat pääsevänsä minut rekrytoimaan, älkööt huolehtiko, sillä olen vapaalla jalalla taas 15.2.2016 alkaen!

funbox2

”Haloo? Haloo-oo?! Täällä viestintäassistentti Kokkonen… eikun siis Kakkonen…”

Photo by Funbox.

 

”Ei tartte auttaa!”

Olen viimeinkin ymmärtänyt muutaman hyvin tärkeän seikan työhakemusten kirjoittamisesta. Työttömyysaikanani olen lähettänyt kymmeniä hakemuksia ja lukenut suurin piirtein saman verran ohjeita hyvän hakemuksen ja CV:n laatimiseen. Tänä syksynä hakusamban aloittaessani ajattelin, että kyllä minä jo osaan, olenhan näiden aiheiden kanssa jo aika paljon puljannut. Ei tartte auttaa! I can do this by myself, thank you!

_A074158.2.3

Yleinen harha on, että ihminen luulee tietävänsä kaiken (tai ainakin tarpeeksi). Välillä sokeus omiin kykyihin valtaa mielen ja ylpeyskin ottaa osansa. Kun viimein ”ihan mielenkiinnosta” vilkaisin listaa työnhakuun liittyvistä neuvoista, saatoin huomata olleeni väärässä. Ei se minun tapani olekaan paras mahdollinen. Silloin on parempi niellä ylpeytensä, ottaa opiksi muiden neuvoista ja soveltaa niitä omaan tekemiseensä.

Mitä uutta sitten olen oppinut? Ainakin sen, että hakemukseen kannattaa kirjoittaa, miten juuri minä olisin hyödyksi työnantajalle, ihan konkreettisesti. Ajatuksena näin: ”kun kirjoitan teille hyviä juttuja, saatte lisää tyytyväisiä asiakkaita ja bisnes kukoistaa”, kenties hiukan toisin muotoiltuna. Muutkin ovat tykänneet -tyylinen kommentti johonkin sopivaan väliin voi luoda lukijan mieleen ajatuksen siitä, että osaan hommani ja olen pidetty työkaveri.

Kuvituskuvana tunnelmia Lapin-retkeltä parin vuoden takaa.

Yksi neuvo, jota en itse aiemmin jostain syystä juurikaan noudattanut, on hankkia yrityksen nettisivuilta lisätietoa ja soveltaa sitä hakemukseen. Siinä on järkeä, sillä se osoittaa, että hakija on perehtynyt yritykseen ja lisää henkilökohtaisuuden tuntua. CV:n räätälöinti paikkakohtaisesti on asia, jota en rehellisyyden nimissä ollut koskaan tehnyt kuin ehkä yhden lauseen verran. Jostain syystä ajattelin, että sillä ei ole mitään väliä, hakemuksessahan kaikki asiat on kuitenkin kirjoitettu auki. Kun räätälöinnistä oli tarpeeksi paljon jankutettu, otin sen viimein osaksi hakemusten kirjoittamista. En tiedä, miten hyvin se on yksinään toiminut, mutta muokattuani hakemusta ja CV:tä vinkkien mukaan, sain kutsun haastatteluun, ensimmäistä kertaa tänä syksynä. Melko hyvin nämä vinkit toimivat siis omalla kohdallani!

Netti pursuaa hyviä artikkeleita työnhakuun ja hakemusten kirjoittamiseen. Alla olevassa listassa on muutamia linkkejä, joista olen itse saanut paljon irti. Suosittelen myös lämpimästi lukemaan Antti Apusen ja Jari Parantaisen Gurumarkkinointi-kirjan, sieltä löytyy paljon ideoita sovellettavaksi myös työnhakuun. Seuraavaksi ajattelin laittaa mietintämyssyyn Jari Saarenpään vinkit ratkaisun tarjoamisesta.

7 asiaa joita kannattaa välttää työnhaussa
Vinkkejä työnhakuun ja CV:n laadintaan
Siivitä itsesi työnhaun vireeseen
Tarjoatko työhakemuksessa tuotteen vai ratkaisun?

”Kestävä metsätalous Suomen biotalouden menestyksen kulmakivenä” – mitä se on ja ketä kiinnostaa?

Viime aikoina some ja muut median kanavat ovat olleet pullollaan juttuja biotaloudesta. Biotalous tekee tätä ja tuota, ja kaikki ovat siitä innossaan. Mutta mitä biotalous on? Miksi se on tärkeää? Ja miksi siitä pitäisi olla innoissaan?

Kuten yleisesti tiedetään, maailman väestöluku kasvaa, luonnonvarat hupenevat ja ilmasto muuttuu koko ajan. Biotalous.fi-sivuston mukaan tarvitsemme vuoteen 2030 mennessä 50 % enemmän ruokaa, 45 % enemmän energiaa ja 30 % enemmän vettä. Maapallon käytössä olevat luonnonvarat loppuivat tänä vuonna jo ennen elokuun puoliväliä, ennätysmäisen aikaisin. Ahdistaako? Älä huoli, sillä ongelmaan on kehitetty ratkaisu. Ja se kiinnostaa aika monia.

Metsät ja biotalous ne yhteen sopii

Biotalous tarkoittaa uusiutuvien luonnonvarojen käyttämistä ruoan, energian, tuotteiden ja palvelujen tuotannossa. Käytännössä ajatuksena on tuottaa vähemmillä raaka-aineilla enemmän, käyttää hyödyksi esimerkiksi metsien tarjoamia antimia niitä kuitenkaan riistämättä, kuluttaa vähemmän sekä kierrättää ja lainata enemmän. Suomella on oma biotalousstrategiansa, jossa tulevien vuosien aikana hiilidioksidipäästöjä lasketaan ja energian tuotantoa ja kulutusta tehostetaan biotalouden avulla. Nykyisestä biotalouden tuotannosta yli puolet tulee suomalaisuuden ytimestä, metsästä. Ja metsiähän meillä riittää, jopa niin paljon että noin kolmasosa vuodessa kasvavan puuston määrästä jää käyttämättä.

Kestävällä metsätaloudella tarkoitetaan käytännössä sitä, että metsiä ei kuluteta enempää kuin ne kasvavat, metsät pidetään terveinä hoitamalla niitä ja monimuotoisuutta vaalitaan. Virkistysarvot, kuten marjastuksen, retkeilyn ja maiseman merkitys ovat osa metsien jokapäiväistä hoitoa. Talouden ja kulttuurin näkövinkkelit otetaan myös huomioon, lakipykäliä noudatetaan ja metsiä sertifioidaan eli hoidetaan tiettyjen sääntöjen mukaisesti.

Suomelle metsät ovat tärkein uusiutuva luonnonvara, mutta perinteiset metsäteollisuuden tukipilarit, kuten sanomalehti- ja painopaperin tuottaminen, eivät kannata enää. Tilalle täytyy keksiä jotain uutta, joka pitää metsäalan – ja samalla myös maapallon – hengissä. Perinteinen metsätalous on kovaa vauhtia uudistumassa, ja hyvä niin. Monet metsäfirmat rakentavat uusia tehtaita biotalouden hengessä tai uudistavat vanhoja tehdäkseen monissa tuotteissa käytettävää sellua ja materiaaleja puurakennuksiin. Biotalouden näkökulmasta kestävästi kasvatettu puu on oikea runsaudensarvi: nenäliinojen, pahvipakkausten ja lankkujen lisäksi siitä tehdään muun muassa vaatteita, polttoainetta, kipsiä luunmurtumiin, koteja, kauppakeskuksia ja kouluja sekä älykkäitä pakkauksia, jotka tietävät, onko potilas ottanut lääkkeensä. Puuta käytetään myös hiuslakassa, jäätelössä, ketsupissa, lääkkeissä ja jopa pesusienissä. Metsäluonnon helmaan on myös mukava matkustaa.

Tietoa, taitoa ja tekijöitä

Suomalaiset tutkijat ahkeroivat paraikaa uusien metsiä hyödyntävien keksintöjen ja toimintatapojen parissa. He kehittelevät esimerkiksi keinoja puukuitujen valmistamiseen ilman haitallista rikkivetyä. Jos vaatteita voitaisiin valmistaa ekologisesti puukuidusta puuvillan sijaan, puuvillan viemä viljelytila ja vesimäärä pystyttäisiin vapauttamaan ruoantuotantoon. Ja kuka tietää, ehkä tulevaisuudessa kaikki maailman farkut voivat olla tehty suomalaisesta koivusta. Aika hienolta kuulostaa, vai mitä! Metsät tarjoavat käsittämättömän monia mahdollisuuksia parantaa ihmisten jokapäiväistä elämää ja maapalloa keksintö kerrallaan. Yksinään ne eivät kuitenkaan riitä; tarvitaan myös tietoa, taitoa ja ennen kaikkea tekijöitä.

Erinomaisen hyvä kysymys kuuluu: mitä tavallinen ihminen voi tehdä asian hyväksi? Mieti, minkälaisia ja minkä laatuisia tuotteita ostat ja kuinka usein. Kierrätä kaikki minkä suinkin voit, säästä vettä ja energiaa. Vaadi tietoja tuotteen alkuperästä ja siihen tuotetuista materiaaleista. Kirjoita päättäjälle vetoomus tai allekirjoita kansalaisaloite. Jos olet metsänomistaja tai tuleva sellainen, pidä huolta metsistäsi.

Toinen vaihtoehto on marssia sopivaan opinahjoon ja tulla mukaan muuttamaan maailmaa. Maassamme on jo paljon osaamista, teknologiaa ja uusia keksintöjä, mutta lisää ammattitaitoisia ihmisiä tarvitaan koko ajan: motokuskeja, puunostajia, metsänhoitajia, tehdastyöntekijöitä, laborantteja, tutkijoita, viestintä- ja markkinointiosaajia, elintarvikealan työntekijöitä, pakkaussuunnittelijoita, insinöörejä, teknikkoja, IT-alan ihmisiä, fyysikkoja, kemistejä, matemaatikkoja, retkioppaita, mat-kailualan yrittäjiä, arkkitehteja, rakentajia… Lista on loputon. Jotta metsät voivat jatkossakin viedä biotaloutta eteenpäin vehreän lippulaivan lailla, tarvitsemme innokkaita tekijöitä, rohkeita tekoja ja ennen kaikkea rohkeaa asennetta: we can do it – me pystymme siihen!

EVVVK – ei vois viestintä vähempää kiinnostaa

Olen kohdannut tänä keväänä hämmästyttävän paljon viestintäkatkoksia asiakaspalvelutilanteissa. Kaikissa tilanteissa kyse ei todennäköisesti ole kiinnostuksen puutteesta, vaan esimerkiksi aidosta vahingosta, mutta asian korjaaminen on joka tapauksessa jäänyt puolitiehen. Näistä voi ottaa mallia, jos haluaa karkottaa vanhat tai potentiaaliset tulevat asiakkaat ja ajaa heidät raivon partaalle.

1.) Älä palvele

Halusin tuunata erästä vaatekappalettani ja menin ostamaan tarvikkeita eräästä kaupasta. Minua palvellut henkilö ei jaksanut tehdä työtään loppuun asti, ja eräs tärkeä seikka tämän vaatekappaleen muokkaamiseen liittyen jäi häneltä sanomatta. Menin kotiin, tein kuten luulin oikein tekeväni, ja kaikki meni päin mäntyjä.

Halusin sitkeästi tehdä tästä vaatteesta sellaisen kuin alun perin ajattelin (eikä sitä toisaalta olisi voinut jättää nykyiseen, rumaan olomuotoonsa) ja menin ostamaan uudet tarvikkeet, tällä kertaa myös ne, joiden avulla saisin vaatteestani oikeanlaisen. Yksi tuotteista oli sillä hetkellä loppu, mutta eräs erittäin ystävällinen myyjä sanoi laittavansa minulle viestin sitten kun tuotetta olisi taas saatavilla. Tätä viestiä ei koskaan tullut. Mitä järkeä on tarjota tekstiviesti-ilmoitusta, jos sitä ei muisteta lähettää?

Näin karkotat asiakkaan: älä palvele asiakasta kokonaisvaltaisesti, älä ole kiinnostunut.

2.) Älä kerro kaikkea

Vein pyöräni huoltoon erääseen pyöräliikkeeseen. Kysyin, mitä pyörän korjaus maksaa ja sain vastaukseksi tietyn summan. Sovittiin, että tiettyjä osia vaihdetaan, koska ne olivat niin kuluneet. He sanoivat soittavansa, jos jokin todella kallis osa pitäisi vaihtaa. Lähdin liikkeestä uskoen, että pyörän korjaus maksaa tämän minulle kerrotun, tietyn summan verran.

Liikkeestä soitettiin ja sanottiin pyörän olleen valmis jo aikaa sitten. Olin pyytänyt heitä lähettämään minulle viestin, kun pyörän voi hakea. Minulle soittaneen henkilön mukaan he ”unohtivat lähettää sen”. Kysyn vielä uudemman kerran: mitä järkeä on tarjota tekstiviesti-ilmoitusta, jos sitä ei muisteta lähettää? Heiltä oli kuulemma joku yrittänyt soittaakin, mutta ei ollut saanut yhteyttä. Tarkistin vielä puhelimeni lokista, että kukaan heiltä ei ollut yrittänyt minulle aiemmin soittaa.

Menin hakemaan pyöräni, ja kuinka ollakaan, hinta ei todellakaan ollut se, mitä minulle oli kerrottu, vaan kaksinkertainen. Hieman takellellen tiedustelin, mistä tämä summan muutos johtuu. Tämä pyörän vastaan ottanut ihminen ei ollut kertonut, että uudet osat maksavat alkuperäisen summan verran lisää. Siitä huolimatta, että olin selkeästi kysynyt, mitä korjaus maksaa.

Näin karkotat asiakkaan: älä kerro kaikkia tietoja, vaikka asiakas niitä kysyy.

3.) Älä ota yhteyttä

Varasin ajan eräästä ravitsemusliikkeestä hyvissä ajoin etukäteen ruokaillakseni siellä. Paikalle päästyäni huomasin liikkeen olevan suljettu. Naapuriyrityksen henkilökunta arveli paikan menneen konkurssiin. Liikkeen ikkunassa ei ollut yhtään lippulappusta asiaa selittämässä.

Myöhemmin sain selville, että ravitsemusliikkeen omistaja oli vaihtunut ja yritys oli ollut suljettuna juuri sillä ajalla, mille varaukseni oli tehty. Heidän nettisivuillaan asiasta oli kyllä mainittu, mutta kukaan ei ollut ilmoittanut varauksia tehneille asiakkaille henkilökohtaisesti, että yritys on suljettuna tuon ajan. Siitä huolimatta, että heillä oli kaikki yhteystiedot. Miten joku voi olettaa, että asiakkaat – joiden mielestä kaikki on ok, varaustiedot ovat ylhäällä, paikka ja aika tiedossa – kävisivät joka päivä katsomassa mitä yrityksen nettisivuilla lukee?

Näin karkotat asiakkaan: jos asiakas on varannut ajan ja se peruuntuu, älä missään nimessä ilmoita siitä suoraan asiakkaalle.