Markkinoinnin asiantuntijuus, here I come

Sijoitin tulevaisuuteeni ja ostin itselleni yhdeksi vuodeksi oikeuden lukea markkinoinnin johtamisen verkkokäsikirjaa ja osallistua webinaareihin. Täytyy sanoa, että investointi ei ole mennyt hukkaan! Käsikirja on todella selkeä ja helposti luettava. Monet asiat markkinoinnissa ovat erittäin loogisia, mutta silti olen todella ymmärtänyt niitä paremmin vasta niistä luettuani.

Halusin kehittää markkinoinnin osaamistani yksinkertaisesti siitä syystä, että viestintä ja markkinointi menevät niin paljon lomittain toistensa kanssa. Jos aion koskaan olla viestinnän ammattilainen, on minun ymmärrettävä myös markkinointia. Mielenkiintoista se onkin, täytyy sanoa, varsinkin näin uuden ajan kynnyksellä. Enää ei riitä pelkkä tuote tai palvelu ja kehoitus ostaa sitä: tarvitaan brändäystä ja läsnäoloa, yhä parempien mielikuvien ja tarinoiden luomista, sitoutumista asiakkaisiin ja asiakkaiden sitoutumista yritykseen.

Itse opin ehkä parhaiten muiden kokemuksista, niin hyvistä kuin huonoista. Esimerkiksi tämä Youtube-video opettaa sen, mitä kaikkea markkinoinnissa ei välttämättä kannata tehdä. Rohkeus ja uusien ideoiden kokeilu on pärjäämisen kannalta välttämätöntä, mutta tuotteen toimivuus ennen sen esittelyä kannattaa ehkä kuitenkin tarkistaa.

Laura2

Miljoona miljoona miljoona työtehtävää

Tämänhetkisessä työssäni museon viestintäassistenttina minulla on paljon erilaisia työtehtäviä. Useimmat niistä ovat suhteellisen pieniä ja helppohoitoisia, jotkut vaativat pidempää omistautumista. Listasin huvikseni hommia, jotka kuuluvat joko osittain tai kokonaan minulle:

  • uutiskirjeiden laatiminen
  • tiedotteiden kirjoittaminen
  • sosiaalisen median sisällöntuotanto (Twitter, Facebook, Instagram)
  • nettisivujen päivittäminen
  • tapahtumien suunnittelu ja toteutus
  • nettisivujen suunnittelu ja sisällöntuotanto
  • asiakasrekisterin ylläpito
  • raporttien koostaminen & printti- ja some-osumien tilastointi
  • sähköpostien välitys ja asiakkaille vastaaminen
  • printtimedian osumien skannaus ja arkistointi
  • postitus
  • ilmoittautumis- ja kyselylomakkeiden teko
  • arvontakoneena toimiminen

…ja monta muuta asiaa, jotka kuuluvat toimenkuvaani.

Funbox

#fläsäri-näyttelyn avajaisissa tehtäväni oli muun muassa Funbox-valokuvauskopin testaaminen.

Kaikkien näiden töiden tekeminen on ollut äärettömän hauskaa. Suuri kiitos kuuluu myös ihanille työkavereilleni, joiden ansiosta töihin on ollut aina kiva mennä. Paljon olen saanut tehdä ja kokea! Tähän mennessä mieleenpainuvinta ovat olleet erilaiset tapahtumat: 50-luvun hipat, Adventin avaus ja #fläsäri-näyttelyn avajaiset. Mukavaa on olla myös henkilöstön virkistystapahtumissa mukana – lähdemme yhdessä ulkomaanmatkalle keväällä.

Adventin avaus

Adventin avauksessa pyörin 1500-luvun aatelisrouvan asussa pitkin keskustaa.

Aika kuluu aivan järkyttävän nopeasti: kohta on jo kevät ja työnhaku on taas edessä. Uskon vakaasti, että tällä uudella työkokemuksella pääsen haluamaani työpaikkaan. Pääsen myös koulutuksiin, jotka vahvistavat ja monipuolistavat osaamistani entisestään. Olen aivan luvattoman innoissani kaikesta siitä kokemuksesta, jota voin nyt hyvillä mielin kirjoittaa työhakemuksiin ja käyttää hyväkseni tulevissa työpaikoissa. Wish me luck!

 

allekirjoitus

Viestinnän viehätys

Työhakemuksia lähettäessäni olen joutunut pohtimaan paljon sitä, miksi olen kiinnostunut nimenomaan viestinnästä muunlaisten kirjoitustehtävien sijaan.

Ensimmäinen syy on ehdottomasti monipuolisuus, sekä sisällöllisesti että rakenteellisesti. Erilaiset organisaatiot viestivät eri tavalla erilaisin strategioin erilaisille vastaanottajille ulkoisen ja sisäisen viestinnän sekä verkkoviestinnän osa-alueilla. On ajateltava asioita monelta eri kantilta: mikä on organisaation strategia, millaista brändiä halutaan rakentaa ja toteuttaa, millainen mielikuva muille yrityksille ja asiakkaille halutaan luoda. Mitä oikeastaan halutaan sanoa ja millä keinoin? Viestin vastaanottaja täytyy ottaa huomioon sekä sisältöä että viestimiseen käytettävää kanavaa valittaessa. Kuinka hankalat, yritys- tai kuluttaja-asiakkaisiin vaikuttavat asiat esitetään, ja miten organisaation tekemiin virheisiin kommentoidaan? Millä tavalla asiakaspalautteeseen vastataan? Miten sisäiseen viestintään ja työntekijöille tarkoitetun tekstin tuottamiseen panostetaan? Kysymyksiä ja samalla myös alati kehittyviä ja kehittämistä vaativia osia viestinnässä on paljon. Itseäni kiehtoo tällainen asioiden pohtiminen ja analysointi sekä päätösten tekeminen.

Sosiaalinen media ja internet yhä laajenevana viestinnän temmellyskenttänä kiinnostavat erityisesti reaaliaikaisuutensa ja täysin uusien mahdollisuuksiensa vuoksi. Miten organisaatio haluaa olla mukana ja millä kanavilla? Netissä asiakkaat ovat lähempänä kuin koskaan aiemmin ja kohdennettu, henkilökohtainen viestintä on helpompaa. Reaaliaikainen viestitys esimerkiksi Twitterissä oikeilla sanoilla ja oikeaan aikaan voi saada aikaan räjähdysmäisen suosion tai esimerkiksi muuttaa mielikuvan organisaatiosta täysin toisenlaiseksi. Tietotekniikkasukupolven edustajana olen erityisen innoissani netin suomista mahdollisuuksista kekseliään ja kohdennetun viestinnän pelialustana.

Toinen syy viestintäinnostukseeni on yksinkertaisesti kirjoittaminen. Sanojen, lauseiden ja lauserakenteiden kehittäminen ja muokkaaminen tilanteeseen ja tyyliin sopivaksi on suoraan sanottuna ihanaa. Kirjoitetun sanan voima on hämmästyttävä: yksi lause voi nostaa organisaation maineen ja asiakkaiden arvostuksen taivaisiin – tai rysäyttää kaiken kerralla pohjamutiin. Informaatioarvoltaan täsmälleen saman asian voi sanoa kymmenillä eri tavoilla, erilaisia mielikuvia luoden. Synonyymien etsiminen, tekstin tiivistäminen ja laajentaminen ja lauserakenteiden muuttaminen yhdistettynä sisällön ja toteutustavan pohdintaan on täsmälleen sitä, mitä haluan työkseni tehdä.

Taajamametsät tarvitsevat hoitoa

Professorini antoi minulle yliopistossa lopputenttiä varten luettavaksi kirjan taajamametsistä. Sitä ennen en ollut lukenut niistä paljoakaan – tiesin vain omasta kokemuksesta, miten tärkeitä lähimetsät ovat kaupungissa asuvalle.

Olen aina asunut jonkinlaisen metsikön tai ulkoilualueen vieressä. Metsässä kävely on virkistänyt mieltä, innoittanut valokuvaamaan ja antanut maisemallista arvoa. On ihanaa, kun asunnon ikkunasta ensimmäisenä näkyvät pihapuut tai parhaassa tapauksessa kokonainen metsä. Luontoinnostuksestani huolimatta en ole koskaan ajatellut muuttavani maaseudulle. Kaupungin palvelut, työpaikat ja tähän elämänvaiheeseen sopivat vuokra-asunnot ovat vieneet voiton. Taajamametsien avulla voin kuitenkin saada kaupunkiasumiseeni palan arvokasta luontoa.

Taajamametsien merkitys lähiasukkaiden virkistys- ja ulkoilukäytössä on suuri. Metsien positiivisesta vaikutuksesta hyvinvointiin on saatu paljon tutkimustuloksia; luonnossa liikkumisen vaikutukset voi jokainen toki todeta myös ilman virallisia tutkimuksiakin. Taajama-alueiden metsät ovat arvokkaita myös maiseman kannalta ja ne nostavat asuinalueen arvoa. Asutusten lähellä olevia metsiä ja puuryhmiä voi hyödyntää monin tavoin esimerkiksi melun, saasteiden ja tuulen vaimentamiseen tai näkösuojana. Tämä onnistuu halutun torjuntavaikutuksen perusteella valittujen puulajien avulla ja metsikön rakennetta muuttamalla. Monipuolisemman puulajivalikoiman ansiosta monimuotoisuuden vaalimiselle on jossain määrin paremmat edellytykset talousmetsiin verrattuna. Erilaisen kasvuympäristön vuoksi taajamametsistä voi löytyä myös sellaisia kasvi- tai hyönteislajeja, joita ei talousmetsissä ole. Taajamametsissä taloudellinen tuottavuus ei ole pääosassa, joten laajemman puulajivalikoiman ylläpito ja pienipiirteisemmät hoitotoimenpiteet ovat helpompia toteuttaa.

Tärkein oppimani asia taajamametsien hoidosta on pienipiirteisyys. Pienaukko- ja poimintahakkuilla metsät saadaan pysymään virkistyskäytön ja maiseman kannalta optimaalisina. Hoitamatta jättäminen ei ole vaihtoehto, sillä metsät on pidettävä elinvoimaisina – aivan kuten talousmetsissäkin tehdään. Tämä on tärkeää, jotta esimerkiksi hyönteistuhot ja sairaudet eivät pääse jylläämään metsissä ja pahimmassa tapauksessa näivettämään kokonaisia metsiköitä. Esimerkiksi täällä Helsingissä kaupungin metsissä on paljon vanhoja, kuusivaltaisia metsiköitä: jos näiden metsien annettaisiin olla ja lahota pystyyn, olisivat ne hyvin todennäköisesti muun muassa kirjanpainajan seuraava leiriytymiskohde. Kuolleet, neulasettomat puut ovat turvallisuusriski ja kaukana virkistävästä näystä. Pahimmassa tapauksessa kirjanpainaja leviäisi myös viereisiin metsiköihin aiheuttaen paljon laajempaa tuhoa. Myös erilaiset ärhäkät sienitaudit voivat levitä metsissä nopeasti. Kun puita kaadetaan suunnitelmallisesti ja järkevästi ja huolehditaan aukkojen uudistumisesta, metsät pysyvät terveempinä ja vastustuskykyisempinä. Tämä ei tarkoita sitä, että kaikki lahoamassa olevat puut tulisi poistaa. Lahopuiden ja lahoamaan jätettävien puiden lukumäärään ja jättöpaikkaan kannattaa kuitenkin kiinnittää huomiota. Esimerkiksi kirjanpainajan suhteen vähittäinen lahopuuston tuottaminen on toimivampi ratkaisu verrattuna siihen, että useampia runkoja jätettäisiin lahoamaan riskialueille.

Taajamametsien hoito on tärkeää paitsi metsien itsensä, myös siellä viihtyvien asukkaiden kannalta. Metsiä ei voi eikä pidä jättää oman onnensa nojaan.

”Taimesta tukiksi 20 vuodessa” – mitä siitä seuraisi?

Tiistaiaamuna 1.4. löysin Facebookista Maaseudun Tulevaisuuden hienon nettiuutisen: ”Puututkimuksen läpimurto: taimesta tukiksi ilman harvennuksia.” Tutkijat olivat kehittäneet männyntaimen, joka kasvaa hurahtaisi 20 vuodessa taimesta täysikokoiseksi tukiksi. Tämä ”supertaimi” sietäisi myös varjostusta ja kasvaisi yölläkin. Hirvetkin kaikkoaisivat taimeen siirretyn pahan hajun vuoksi. Hienoa, eikö! Olen aina tiennyt, että jonain päivänä tämän maan nohevat tutkijat jalostaisivat taimista nopeakasvuisia ja kaikenkestäviä. Pienen gerbiilin innolla jaoin löytöni heti Twitterissä eteenpäin.

Kyllä, sorruin uskomaan aprillipilaa. Kyllä, olen koulutukseltani metsänhoitaja ja suhteellisen viisas ihminen. Ei, en lukenut juttua läpi ajatuksella saati muistanut toimittajan mieleni sopukoista termiä lähdekritiikki.

Kuvitellaanpa kuitenkin pienen ajatusleikin muodossa, että tällainen supertaimi olisi olemassa ja ihan tavallisen metsänomistajan käytössä. Taimien hinta olisi todennäköisesti korkeampi tavallisten männyntaimien ja tietenkin myös siemenien hintoihin verrattuna. Maanmuokkauksen tarpeesta jutussa ei puhuttu, mutta tällainen taimi varmasti selviäisi heikommissakin ravinne- ja lämpöoloissa ja rikkakasvien keskellä vaivatta. Maanmuokkausta ei siis tarvita, joten rahaa säästyy. Mikäli tavoitteena on todella kasvattaa taimet tukeiksi ilman taimikkovaiheessa tai myöhemmin tehtävää harvennusta, taimia ei varmaankaan voi istuttaa kovin tiheään, jotta niillä on tilaa kasvaa. Tämä tarkoittaa sitä, että puun laatu kärsii niin puuaineen tiheyden kuin puun suoruuden osalta. Myös oksien karsiutumattomuus ei varsinaisesti laatua paranna. Tehtaat ja jatkojalostamot saisivat rekkalasteittain huonolaatuista mäntytukkia – jos edes suostuisivat ottamaan sitä vastaan. Kasvava pakkaus- ja kartonkiteollisuus ainakin hyötyisi, jos mäntytukit joutaisivat sellukattiloiden täytteeksi. Sahat menettäisivät männyn raaka-aineena, ja mäntytukkien hinta romahtaisi ylitarjonnan ja laadunalennuksen vuoksi. Metsänomistajan kukkaro ei loppujen lopuksi ihan hirvittävästi lihoisi.

Taloudellisten vaikutusten lisäksi taimet jättäisivät jälkensä myös muuhun ympäristöön ja lajeihin. Maaperä köyhtyisi ravinteista nopean kiertoajan ja karikkeen vähyyden takia; metsien asema hiilinieluna laskisi, sillä hiiltä ei ehtisi sitoutua puihin tarpeeksi; marjapaikat eivät ehtisi palautua ennalleen päätehakkuiden jälkeen, ja vanhempien talousmetsien kasvi- ja eliölajien elinympäristöt vähenisivät. Nopeakasvuisista taimista näyttäisi olevan – ainakin tämän spekuloinnin perusteella – enemmän haittaa kuin varsinaista hyötyä.

Tässä pienessä aivokömmähdyksessä on joka tapauksessa yksi positiivinen puoli: usko suomalaisten tutkijoiden huippuosaamiseen metsänjalostuksessa ainakin on vahva. Sain myös tämän tekstin myötä harjoittaa mukavaa aivojumppaa taimien käytön seurauksia pohtimalla. Metsänhoidossa ja -kasvatuksessa yksi hauskimmista puolista onkin asioiden pohtiminen monesta eri näkökulmasta ja opitun tiedon soveltaminen. Metsäluonto on kiehtova ympäristö monitahoisine ekologisine prosesseineen ja lainalaisuuksineen.

Mitä tästä opimme?

1.) Muista aina suhtautua kriittisesti kaikkeen lukemaasi, myös muulloin kuin aprillipäivänä.

2.) Metsänjalostus on aikaa vievää ja jalostettavien ominaisuuksien suhteen rajallista.

3.) Tällaisten supertaimien kaltaiset ominaisuudet taimien jalostamisessa eivät välttämättä ole toivottavia tai täysin positiivisia. Asioilla on puolensa. Taloudellisten seikkojen lisäksi on otettava huomioon paljon muutakin.

allekirjoitus

Some, työpaikan tuoja

Nyt on pakko tunnustaa yksi asia: olen ihan törkeä sosiaalisen median suurkuluttaja. Vietän netissä ja somen mannuilla suurimman osan valveillaoloajastani lähes joka päivä. Mutta mistä tämä allekirjoittaneen ja monien muidenkin kanssasomettajien innostus oikein johtuu?

Sosiaalisessa mediassa parasta on ehdottomasti uudet asiat. Uudet ihmiset, uudet uutis- ja nettilinkit ja aika usein myös uudet eläinkuvat ja -videot. Kavereiden tai muiden seurattavien kuvat, hauskat ja oivaltavat ajatukset ja arjen sattumukset kiehtovat etenkin silloin, kun omassa päivässä ei tapahdu mitään ihmeellistä. Pääasiassa pyörin Facebookissa, Twitterissä, Pinterestissä ja Instagramissa, työnhaun puolesta myös LinkedInissä. Sosiaalinen media on mainio kanava tutustua hienoihin tyyppeihin tai vaikka tuntemattomiksi jääneisiin yrityksiin. Viimeisimpien kuukausien aikana olen myös oppinut, kuinka somea voi hyödyntää työnhaussa. Täysin mutkatonta tämä someseikkailuni ei tosin ole ollut.

Aloitin työnhaun lokakuussa 2013. Olin heti alusta lähtien vahvasti sitä mieltä, että sosiaalinen media tarjoaa hyvän lähestymistavan nykyaikaiseen työnhakuun. Loin profiileja eri palveluihin ja blogin kirjoitustaidoistani ja persoonastani kertomaan. Linkitin blogini osoitteen jokaiseen työhakemukseeni. Blogini oli kuitenkin liian henkilökohtainen ja hiukan epäammattimainen sisällön ja ulkoasunkin puolesta. LinkedInin potentiaalia en osannut hyödyntää – enkä muuten osaa täysin vieläkään, mutta opettelen koko ajan. Twitterissä keräilin seurattavia ja koetin keksiä jotain fiksua sanottavaa. Luin paljon ohjeita sosiaalista mediaa hyödyntävään työnhakuun, mutta kaikki neuvot tuntuivat jotenkin hankalilta omaksua. Vinkkejä oli liikaa, eivätkä kaikki olleet tarpeeksi konkreettisia.

Työnhaun kohentaminen somessa hautui mielessäni pidempään, mutta vaati toteutuakseen vain pari päivää. Eräänä maaliskuisena aamuna, tarkemmin sanottuna viime viikon maanantaina, tajusin viimein blogini toimimattomuuden. Eksyin vahingossa sosiaalisen median kautta tapahtuvan rekrytoinnin ryhmään Facebookissa ja luin kaikki vinkit läpi. Ymmärsin viimein sen, että työnhakublogissa tärkeintä on tietynasteinen asiallisuus ja ammattimaisuus. Omaa persoonaa ja tyyliä ei tietenkään kannata unohtaa, mutta tekstien olisi silti hyvä liittyä pääasiassa työnhakuun tai itseä kiinnostaviin aloihin. Loin tämän uuden blogin uudelle alustalle ammattimaisemmalla otteella ja rummutin uutta ja uljasta työnhakublogiani Twitterissä. Yllätyksekseni kehotukseni jakaa twiittiä otti tulta alleen ja lopulta yli 10 ihmistä jakoi twiittini eteenpäin. Se ei välttämättä kuulosta kovin suurelta jakomäärältä, mutta minulle se merkitsi paljon. Muistaakseni kukaan ei ollut koskaan aiemmin jakanut ainuttakaan twiittiäni, joten oli hienoa ja sydäntä lämmittävää nähdä niin monta reaktiota näinkin tärkeään asiaan. Jos edes yksi sopiva rekrytoija löytää tiensä blogiini, kiinnostuu ja ottaa yhteyttä, on se kaiken vaivan arvoista. Tästä eteenpäin voin jakaa blogitekstejäni esimerkiksi Twitterissä ja jatkaa siten työnhakuani sitä kautta.

Miksi sitten uskon somen voimaan? Siksi että olen nähnyt sen toimivan. Somerekryn saralla jo eräänlaiseksi julkkikseksi noussut Satu Olkinuora on hyvä esimerkki tästä ja yksi idoleistani. Twitterin kautta työllistynyt Taneli Pasanen kirjoitteli ensin blogiinsa tekstejä, jakoi niitä eteenpäin ja alkoi sen jälkeen hakea töitä vinkkaamalla siitä Twitterissä seuraajilleen. Tiedän että somen kautta työllistyneet ihmiset ovat harvassa, mutta näiden rekrytointien onnistuminen antaa valtavasti toivoa. Uskon että some-aktiivisuuteni kiinnostaa rekrytoijia myös niissä paikoissa, joihin itse haen. Oma työnhakuprosessini on ollut jo kohtuullisen pitkä mutta erittäin opettavainen niin perinteisen työnhaun kuin sosiaalisen median hyödyntämisen osalta. Kaikkea en vieläkään tee välttämättä ”täysin oikein”, mutta parempaan suuntaan olen menossa, koko ajan kehittyen ja uutta oppien. Ehkä tärkein oppimani asia kaikissa työnhaun muodoissa on aktiivisuus. Niinkin yksinkertaiselta tuntuvaa asiaa voi olla hankalaa pitää jatkuvasti yllä, mutta parhaansa kannattaa aina yrittää. Vaikka työnhaun valtameri uhkaisi kaataa aalloilla seilaavan hakijan, ei uskoaan kannata menettää. Joskus voi onni potkaista ja merikin tyyntyä.

#positiivisuusonpop

allekirjoitus

Uudella innolla eteenpäin

Heippa vaan ja tervetuloa uuteen työnhakublogiini!

Tämän blogin tarkoitus on toimia yhtenä työnhaun välineenä sekä perinteisemmässä työnhaussa että sosiaalisen median kautta tapahtuvassa verkostoitumisessa. Aiempi blogini osoittautui toimimattomaksi, joten myönsin muutoksen tarpeen, otin oppia viisaammiltani ja perustin uuden blogin uudelle alustalle. Kiitos tästä kuuluu Jani Rajaniemelle ja täysin vahingossa löytyneelle Facebook-ryhmälle, josta sain mainioita vinkkejä sosiaalisessa mediassa tapahtuvaan työnhakuun. Positiivinen ja ammattimainen ote on tämän blogin pääasiallinen sanoma. Ja tietysti se, että olen ihan paras tyyppi ja minut todellakin kannattaa ottaa töihin, vaikka heti!

Ajattelin pohdiskella erilaisia aiheita muun muassa itseäni kiinnostavista työaloista, kuten metsäalasta ja viestinnästä, ja kohtaamistani asioista työntekijänä. Sosiaalisesta mediasta ja internetistä riittää tietenkin aina kirjoitettavaa, ja suunnitteilla on myös työnhakukampanja myöhempää työnhakua ryydittämään. Uskon vakaasti siihen, että sosiaalinen media ja sen verkoston voima auttavat minua unelmieni työpaikan löytämisessä.

Tere tulemast pardale, tästä se lähtee!

allekirjoitus