Hakemus uusiksi vol. 284

No nyt meni taas kaikki pasmat sekaisin.

Luin jälleen uusia artikkeleita työnhausta ja aloin ajatella asioita taas vähän enemmän. Uskon, että työhakemukseni on kärkikastia, mutta haluaisin sen olevan vieläkin parempi – niin hyvä että pääsisin haastatteluun kilpailijoiden ohi, hurmaisin kaikki ja saisin sen työn, jota haluan. Onko tämä kaikkien muidenkin työnhakijoiden mielestä näin vaikeaa? Olenko tehnyt tästä itselleni vaikeaa lukemalla liikaa ohjeita ja pohtimalla asioita tuntikausia? Onko edes olemassa yhtä hyvän työhakemuksen määritelmää, kun kaikilla tuntuu olevan oma mielipiteensä asiasta?

Rekrytoija ei voi suhtautua hakemuksiin täysin objektiivisesti. Käytännössä en voi siis koskaan tehdä sellaista hakemusta, joka olisi kaikkien työnantajien mielestä huippuluokkaa. Aina on joku, joka ei tykkää kirjoitustyylistäni. Joku pitää asiallisemmasta tekstistä, joku taas tykkää siitä että laitan omaa hupsuuttani mausteeksi tekstin sekaan. Joihinkin varmasti vetoaa paljon yksinkertaisempi hakemus, jota ei ole kirjoitettu työnhakuopas toisessa kädessä ja markkinoinnin ja psykologian kirjat toisessa. Mistä sitten tietää, miten valita se oikea tyyli? Pitäisikö asialliseen ilmoitukseen olla asiallinen hakemus? Miten sitten tuon omaa persoonaani esiin ja erotun joukosta? Miksi tämä tuntuu aina ajoittain näin tolkuttoman vaikealta?

Pitäisi opetella kirjoittamaan väliotsikoita

Välillä tuntuu siltä, että en osaa mitään: en osaa olla tarpeeksi luova, en osaa laittaa hakemuksiin oikeita asioita. Kirjoitan liian pitkiä hakemuksia, CV:ni on liian täynnä tekstiä ja jätän vahingossa olennaisia asioita pois, kun uudet ideat ja omasta mielestäni hauskat lausahdukset valtaavat hakemustekstin. Vinkkejä ja neuvoja tulee joka puolelta niin paljon, että meinaan joskus jäädä niiden jalkoihin.

Pitäisi kertoa, miksi haluaa juuri tämän työn, mitä hyötyä itsestä on työnantajalle, mikä motivoi; pitäisi osoittaa freesillä, aktiivisella tavalla mitä osaa ja halunsa sitoutua; pitäisi korostaa sitä, että vaikka olen pian 30-vuotias nainen, en aio jäädä äitiyslomalle työn saatuani; pitäisi vastata kaikkiin työpaikkailmoituksessa esitettyihin kohtiin ja kysymyksiin, pitäisi olla persoonallinen mutta silti asiallinen, pitäisi markkinoida itseään mutta ei olla liian epätoivoinen; pitäisi luoda henkilöbrändi, pitäisi olla somessa, pitäisi blogata, pitäisi soittaa suoraan työnantajille, pitäisi laajentaa verkostoaan; pitäisi muistaa tehdä muutakin kuin työnhakua, pitäisi nukkua tarpeeksi mutta ei liikaa, pitäisi syödä hyvin, pitäisi liikkua enemmän, pitäisi tavata kavereita, pitäisi harrastaa, pitäisi rentoutua, pitäisi haastaa itseään joka päivä; pitäisi ilmeisesti olla jonkin sortin supersankari, jotta selviäisi työnhausta ja elämästä ylipäätään.

Miten tässä pärjäävät sellaiset ihmiset, joille kirjoittaminen tai somen käyttö on vaikeaa? Tai joilla ei ole minkäänlaista kiinnostusta edes hakea töitä?

Toisaalta uskon, että kaikki tämä hakemuksen muokkaamiseen käytetty aika ja työ ei ole mennyt hukkaan, vaikka välillä tekisi mieli sulkea kone ja kaivautua sohvannurkkaan vilttien alle odottamaan kevättä. Uusin strategiani työnhaussa on työnhakuilmoituksiin vastaamisen lisäksi olla suoraan yhteydessä työnantajiin ja metsästää piilotyöpaikkoja. Myös nämä työnantajat haluavat varmasti nähdä avoimen hakemuksen – minä ainakin haluaisin, jos olisin rekrytoija. Hakemuksen ja tekstin hiominen myös sopii niihin töihin, joita haen, koska kirjoittaminen on elintärkeä osa viestinnän työtehtäviä. Hyvin kirjoitettu hakemus kertoo osaltaan siitä, millainen kirjoittaja olen, ja että ylipäätään osaan kirjoittaa.

Kyllä tämä tästä vielä, asia kerrallaan. Toivoa ei saa koskaan menettää, sanoi isoäitinikin aikoinaan.

Print

Mainokset

”Ei tartte auttaa!”

Olen viimeinkin ymmärtänyt muutaman hyvin tärkeän seikan työhakemusten kirjoittamisesta. Työttömyysaikanani olen lähettänyt kymmeniä hakemuksia ja lukenut suurin piirtein saman verran ohjeita hyvän hakemuksen ja CV:n laatimiseen. Tänä syksynä hakusamban aloittaessani ajattelin, että kyllä minä jo osaan, olenhan näiden aiheiden kanssa jo aika paljon puljannut. Ei tartte auttaa! I can do this by myself, thank you!

_A074158.2.3

Yleinen harha on, että ihminen luulee tietävänsä kaiken (tai ainakin tarpeeksi). Välillä sokeus omiin kykyihin valtaa mielen ja ylpeyskin ottaa osansa. Kun viimein ”ihan mielenkiinnosta” vilkaisin listaa työnhakuun liittyvistä neuvoista, saatoin huomata olleeni väärässä. Ei se minun tapani olekaan paras mahdollinen. Silloin on parempi niellä ylpeytensä, ottaa opiksi muiden neuvoista ja soveltaa niitä omaan tekemiseensä.

Mitä uutta sitten olen oppinut? Ainakin sen, että hakemukseen kannattaa kirjoittaa, miten juuri minä olisin hyödyksi työnantajalle, ihan konkreettisesti. Ajatuksena näin: ”kun kirjoitan teille hyviä juttuja, saatte lisää tyytyväisiä asiakkaita ja bisnes kukoistaa”, kenties hiukan toisin muotoiltuna. Muutkin ovat tykänneet -tyylinen kommentti johonkin sopivaan väliin voi luoda lukijan mieleen ajatuksen siitä, että osaan hommani ja olen pidetty työkaveri.

Kuvituskuvana tunnelmia Lapin-retkeltä parin vuoden takaa.

Yksi neuvo, jota en itse aiemmin jostain syystä juurikaan noudattanut, on hankkia yrityksen nettisivuilta lisätietoa ja soveltaa sitä hakemukseen. Siinä on järkeä, sillä se osoittaa, että hakija on perehtynyt yritykseen ja lisää henkilökohtaisuuden tuntua. CV:n räätälöinti paikkakohtaisesti on asia, jota en rehellisyyden nimissä ollut koskaan tehnyt kuin ehkä yhden lauseen verran. Jostain syystä ajattelin, että sillä ei ole mitään väliä, hakemuksessahan kaikki asiat on kuitenkin kirjoitettu auki. Kun räätälöinnistä oli tarpeeksi paljon jankutettu, otin sen viimein osaksi hakemusten kirjoittamista. En tiedä, miten hyvin se on yksinään toiminut, mutta muokattuani hakemusta ja CV:tä vinkkien mukaan, sain kutsun haastatteluun, ensimmäistä kertaa tänä syksynä. Melko hyvin nämä vinkit toimivat siis omalla kohdallani!

Netti pursuaa hyviä artikkeleita työnhakuun ja hakemusten kirjoittamiseen. Alla olevassa listassa on muutamia linkkejä, joista olen itse saanut paljon irti. Suosittelen myös lämpimästi lukemaan Antti Apusen ja Jari Parantaisen Gurumarkkinointi-kirjan, sieltä löytyy paljon ideoita sovellettavaksi myös työnhakuun. Seuraavaksi ajattelin laittaa mietintämyssyyn Jari Saarenpään vinkit ratkaisun tarjoamisesta.

7 asiaa joita kannattaa välttää työnhaussa
Vinkkejä työnhakuun ja CV:n laadintaan
Siivitä itsesi työnhaun vireeseen
Tarjoatko työhakemuksessa tuotteen vai ratkaisun?

Some, työpaikan tuoja

Nyt on pakko tunnustaa yksi asia: olen ihan törkeä sosiaalisen median suurkuluttaja. Vietän netissä ja somen mannuilla suurimman osan valveillaoloajastani lähes joka päivä. Mutta mistä tämä allekirjoittaneen ja monien muidenkin kanssasomettajien innostus oikein johtuu?

Sosiaalisessa mediassa parasta on ehdottomasti uudet asiat. Uudet ihmiset, uudet uutis- ja nettilinkit ja aika usein myös uudet eläinkuvat ja -videot. Kavereiden tai muiden seurattavien kuvat, hauskat ja oivaltavat ajatukset ja arjen sattumukset kiehtovat etenkin silloin, kun omassa päivässä ei tapahdu mitään ihmeellistä. Pääasiassa pyörin Facebookissa, Twitterissä, Pinterestissä ja Instagramissa, työnhaun puolesta myös LinkedInissä. Sosiaalinen media on mainio kanava tutustua hienoihin tyyppeihin tai vaikka tuntemattomiksi jääneisiin yrityksiin. Viimeisimpien kuukausien aikana olen myös oppinut, kuinka somea voi hyödyntää työnhaussa. Täysin mutkatonta tämä someseikkailuni ei tosin ole ollut.

Aloitin työnhaun lokakuussa 2013. Olin heti alusta lähtien vahvasti sitä mieltä, että sosiaalinen media tarjoaa hyvän lähestymistavan nykyaikaiseen työnhakuun. Loin profiileja eri palveluihin ja blogin kirjoitustaidoistani ja persoonastani kertomaan. Linkitin blogini osoitteen jokaiseen työhakemukseeni. Blogini oli kuitenkin liian henkilökohtainen ja hiukan epäammattimainen sisällön ja ulkoasunkin puolesta. LinkedInin potentiaalia en osannut hyödyntää – enkä muuten osaa täysin vieläkään, mutta opettelen koko ajan. Twitterissä keräilin seurattavia ja koetin keksiä jotain fiksua sanottavaa. Luin paljon ohjeita sosiaalista mediaa hyödyntävään työnhakuun, mutta kaikki neuvot tuntuivat jotenkin hankalilta omaksua. Vinkkejä oli liikaa, eivätkä kaikki olleet tarpeeksi konkreettisia.

Työnhaun kohentaminen somessa hautui mielessäni pidempään, mutta vaati toteutuakseen vain pari päivää. Eräänä maaliskuisena aamuna, tarkemmin sanottuna viime viikon maanantaina, tajusin viimein blogini toimimattomuuden. Eksyin vahingossa sosiaalisen median kautta tapahtuvan rekrytoinnin ryhmään Facebookissa ja luin kaikki vinkit läpi. Ymmärsin viimein sen, että työnhakublogissa tärkeintä on tietynasteinen asiallisuus ja ammattimaisuus. Omaa persoonaa ja tyyliä ei tietenkään kannata unohtaa, mutta tekstien olisi silti hyvä liittyä pääasiassa työnhakuun tai itseä kiinnostaviin aloihin. Loin tämän uuden blogin uudelle alustalle ammattimaisemmalla otteella ja rummutin uutta ja uljasta työnhakublogiani Twitterissä. Yllätyksekseni kehotukseni jakaa twiittiä otti tulta alleen ja lopulta yli 10 ihmistä jakoi twiittini eteenpäin. Se ei välttämättä kuulosta kovin suurelta jakomäärältä, mutta minulle se merkitsi paljon. Muistaakseni kukaan ei ollut koskaan aiemmin jakanut ainuttakaan twiittiäni, joten oli hienoa ja sydäntä lämmittävää nähdä niin monta reaktiota näinkin tärkeään asiaan. Jos edes yksi sopiva rekrytoija löytää tiensä blogiini, kiinnostuu ja ottaa yhteyttä, on se kaiken vaivan arvoista. Tästä eteenpäin voin jakaa blogitekstejäni esimerkiksi Twitterissä ja jatkaa siten työnhakuani sitä kautta.

Miksi sitten uskon somen voimaan? Siksi että olen nähnyt sen toimivan. Somerekryn saralla jo eräänlaiseksi julkkikseksi noussut Satu Olkinuora on hyvä esimerkki tästä ja yksi idoleistani. Twitterin kautta työllistynyt Taneli Pasanen kirjoitteli ensin blogiinsa tekstejä, jakoi niitä eteenpäin ja alkoi sen jälkeen hakea töitä vinkkaamalla siitä Twitterissä seuraajilleen. Tiedän että somen kautta työllistyneet ihmiset ovat harvassa, mutta näiden rekrytointien onnistuminen antaa valtavasti toivoa. Uskon että some-aktiivisuuteni kiinnostaa rekrytoijia myös niissä paikoissa, joihin itse haen. Oma työnhakuprosessini on ollut jo kohtuullisen pitkä mutta erittäin opettavainen niin perinteisen työnhaun kuin sosiaalisen median hyödyntämisen osalta. Kaikkea en vieläkään tee välttämättä ”täysin oikein”, mutta parempaan suuntaan olen menossa, koko ajan kehittyen ja uutta oppien. Ehkä tärkein oppimani asia kaikissa työnhaun muodoissa on aktiivisuus. Niinkin yksinkertaiselta tuntuvaa asiaa voi olla hankalaa pitää jatkuvasti yllä, mutta parhaansa kannattaa aina yrittää. Vaikka työnhaun valtameri uhkaisi kaataa aalloilla seilaavan hakijan, ei uskoaan kannata menettää. Joskus voi onni potkaista ja merikin tyyntyä.

#positiivisuusonpop

allekirjoitus